Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.
koe-erän tunnus: K09-96-231
alkuperä: Ville-Marie, Québec, Kanada 47°30’N, 78°40’W
Mantšuriansaarni muistuttaa kotimaista lehtosaarneamme (F. excelsior), mutta mantšuriansaarnen lehdet ovat huomattavasti kookkaammat ja versot jykevämmät; se näyttää ikään kuin karkeammalla siveltimellä piirretyltä. Viimeisen kasvukauden verso- tai kasvainranka on tylppäsärmäinen. Tuulipölytteiset kukat ilmestyvät ennen lehtiä ja ne ovat sekasopuisia (eli puulla voi olla kaksineuvoisia kukkia tai yksinomaan hede- tai emikukkia taikka sitten näitä kaikkia samassa puussa).
Idänsaarni kasvaa rehevissä, kosteissa rinnemetsissä ja jokilaaksoissa laajalla alueella, joka ulottuu Länsi-Kiinasta Koreaan ja Venäjän Kaukoitään. Suomessa viljellyt alkuperät ovat peräisin tämän alueen koillisosista, ja niistä on tunnistettavissa kaksi selvästi toisistaan poikkeavaa muotoa, var. rhynchophylla, jonka lehdykät ovat soikeat ja suippokärkiset kuten useimmilla saarnilla, ja var. densata, jonka lehdykät ovat isot ja leveät, jopa lähes pyöreät, ja hiekkapaperimaisen karheat.
Kaksikotinen punasaarni on kotoisin Pohjois-Amerikasta ja se on alueen laajimmalle levinnyt saarnilaji. Suomessakin sitä on viljelty pitkään ja se on osoittautunut sopeutuvammaksi ja kestävämmäksi kuin oma, vaatelias lehtosaarnemme (F. excelsior). Kaunismuotoista punasaarnea käytetäänkin melko yleisesti katu- ja puistopuuna julkisessa viherrakentamisessa.
Japaninsaarni on mantšuriansaarnen (F. mandshurica) muunnos, joka kasvaa luontaisena Japanin pohjoisilla pääsaarilla, Honšulla ja Hokkaidolla sekä Sahalinin saarella. Vuoristojen viileillä rinteillä japaninsaarni hakeutuu kosteille kasvupaikoille suonreunoille ja jokien varsille havumetsien vallatessa kuivemmat kasvupaikat. Japaninsaarnen puu on arvostettua kauniin kuviointinsa vuoksi, ja Japanissa laji onkin hakkuiden vuoksi harvinaistunut.
Saarni esiintyy luonnonvaraisena Etelä-Suomessa ja on kasvupaikkansa suhteen kotimaisista jaloista lehtipuista vaateliain. Se kehittyy parhaiten rehevillä ja erittäin kosteilla rinnemailla. Levinneisyysalueen pohjoisemmat esiintymät ovat kosteita korpia, joissa pohjavesi on liikkuvaa. Viljeltynä saarni menestyy III-vyöhykkeelle asti, suojaisalla paikalla pohjoisempanakin, mutta jos saarnia halutaan kasvattaa puistopuina Keski-Suomessa, täytyy vaihtaa kestävämpiin amerikkalaisiin ja aasialaisiin saarnilajeihin.
Mantsuriansaarni on nimensä mukaisesti kotoisin Kiinasta, Venäjän itäisimmistä osista ja Japanista.
Mantsuriansaarni on luontaisilla alueillaan keskikokoinen puu, joka kasvaa 25 metrin pituiseksi. Sen lehdet muistuttavat meikäläisen saamien lehtiä, mutta lehdykät ovat yleensä suurempia. Runko on harmaa, mutta ei vanhana yhtä kauniskuvioinen kuin lehtosaarnella. Hedelmä on melko paljon kotimaisen saarnen hedelmän kaltainen melamainen pähkylä.
Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.
koe-erän tunnus: K04-94-1078
alkuperä: Kiina, Liaoning Prov. 40°20'N x 125°10'E, 520-680 m. m.p.y.
Koillisaasialainen, lännessä vähän viljelty saarnilaji. Laji kasvaa yli 20 metriä pitkäksi, ja sillä on yleensä 5-lehdykkäiset lehdet.
Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.
koe-erän tunnus: K09-93-170 tai K09-93-173
Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.
koe-erän tunnus: K09-93-214