Mustilan kartanon isäntä A. F. Tigerstedt
Wrede-suvun maaomaisuudesta muodostettu Mustilan kartano on ollut vuosisatojen saatossa usean suvun hallussa. Vuonna 1767 kartanolääni joutui af Forselles -suvulle, ja edelleen vuonna 1901 Mustilan osittain peri, osittain lunasti itselleen Axel Fredrik Tigerstedt (1860–1926), jonka äiti oli omaa sukua af Forselles. Todellinen valtioneuvos A. F. Tigerstedt oli vuori-insinööri, geologi ja dendrologian eli puutieteen innokas harrastaja. Hän kertoi arboretumin synnystä seuraavasti:
Kun syksyllä 1901 otin haltuuni Mustilan kartanon, havaitsin siellä paljon tehtävää. Parannuksia täytyi toimittaa niin pelloilla ja niityillä kuin metsässäkin. Asuinrakennuksen lähimmät ympäristöt samoin kuin itse rakennuksetkin vaativat viipymätöntä korjausta. Hedelmäpuu- ja keittiökasvitarha piti uudentaa ja uusi ajanmukainen puisto näytti välttämättömältä. Näihin toimiin ryhdyttäessä syntyi vielä uusi pulmallinen kysymys, joka sekin vaati ripeätä toimintaa. Aivan kartanon vieressä on pinta-alaltaan noin neliökilometrin suuruinen metsikkö, pääasiallisesti mäntyä kasvava. Sitä lähemmin tarkastettaessa havaittiin peloittavan suuri osa puista tervasroson saastuttamiksi, joka uhkasi tuhota koko tuon kauniin ja asemansa vuoksi talon ulkonäölle niin tärkeän metsikön. Sairaat puut poistettiin tietenkin heti, mutta toisia – kaikki jo tartunnan saaneita – ilmestyi yhä ja harvennusta täytyi jatkaa. Täten kävi metsä niin harvaksi, että alikasvosistutus katsottiin ehdottoman tarpeelliseksi, varsinkin kun ei voinut tietää, milloin syöpäsienen tuhotyö lakkaisi. Silloin syntyi minussa ajatus kotimaisten puiden ohella istuttaa myöskin ulkomaisia – n. s. eksootteja – saadakseni siten sekä tarpeellista vaihtelua silmälle että myöskin kukaties toimitetuksi jotain hyödyllistä.
Arboretumin alkuvuodet
Ensimmäiset metsänistutukset Kotikunnaalle tehtiin 1902 kotimaisella kuusella ja vuonna 1908 istutettiin ensimmäiset ulkomaisten puulajien havupuumetsiköt käyttäen siemenestä kasvatettuja 4- tai 6-vuotiaita taimia. Jätettyään virkansa Suomen suuriruhtinaskunnan teollisuushallituksen yli-intendenttinä vuonna 1917 A. F. Tigerstedt asettui perheineen pysyvästi Mustilaan ja omistautui loppuelämänsä ajaksi täysin tilansa ja arboretuminsa rakentamiseen. Vuonna 1922 hän julkaisi puulajikokeitaan käsittelevän, eloisasti kirjoitetun ja seikkaperäisen teoksen Mustilan Kotikunnas I: Havupuut. Lehtipuita käsittelevä toinen osa jäi keskeneräiseksi valtioneuvoksen kuollessa 1926. Koeistutuksia lehtipuilla oli tehty vähemmän, lähinnä arboretumin etelä- ja kaakkoisosiin, sillä A. F. Tigerstedt näki havupuiden merkityksen suurempana.
Puutarhataiteen kokeilualue
A.F. Tigerstedtin poikakatraan vanhin Carl Gustav Tigerstedt (1886–1957) tuli isänsä avuksi noin 1910 ja jatkoi työtä tämän kuoltua. Hänen vaikutuksestaan koetoiminta laajeni koristepuihin ja -pensaisiin. 1920- ja 1930-luvuilla rakennettiin englantilaisten ja skotlantilaisten metsäpuutarhojen esikuvien pohjalta "puutarhataiteen kokeilualueeksi" Alppiruusulaakso, ja sen jatkoksi 1940-luvulla Terassi. Viimeistään 1930-luvun alussa käynnistyi myös kaupallinen taimitarhatoiminta Mustilassa. Havupuumetsiköiden istutusta jatkettiin ja niiden perustamisessa ja seurannassa tehtiin tiivistä yhteistyötä vastaperustetun Metsäntutkimuslaitoksen kanssa.
Alppiruusujen jalostus
C. G. Tigerstedtin kuoltua 1957 Mustila siirtyi hänen pojilleen. Axel Tigerstedt (1930–2010) teki elämäntyönsä Mustilan kartanon isäntänä, nuoremman veljen Peter M. A. Tigerstedtin (1936–2022) työskennellessä kasvinjalostuksen professorina Helsingin yliopistossa 1970–2000. Vuonna 1972 yliopistolla käynnistyi hänen aloitteestaan talvenkestävien alppiruusujen jalostus. Jalostustyön pohjana olivat Mustilassa vuosikymmenten aikana kestäviksi havaitut lajit ja hybridit, ja projektin koemateriaalina 1979–1980 istutetut sadat alppiruusuristeymät aikakauden näkyvin istutuskokonaisuus Arboretum Mustilassa.
Säätiön aika
Arboretumin jatkuvuuden turvaamiseksi veljekset perustivat vuonna 1983 Mustilan Kotikunnas -säätiön, jolle arboretum kokonaisuudessaan lahjoitettiin. Mustilan kartano siirtyi tuolloin seuraavalle sukupolvelle, Axel Tigerstedtin siirtyessä säätiön toiminnanjohtajaksi. Tässä työssä hän toimi vuoteen [2000?] asti, jolloin hänen seuraajakseen tuli arboretumissa säätiön perustamisesta lähtien työskennellyt metsänhoitaja Jukka Reinikainen.
Säätiön perustamisen jälkeen käynnistyi vähitellen uusien koeistutusten rakentaminen, aluksi lähinnä Metsäntutkimuslaitokselta ja Helsingin yliopiston atsaleajalostusprojektista saadulla aineistolla, mutta pian aloitettiin myös omatoiminen siementen keruu ja tuonti sekä taimikasvatus.
Vuodesta 1989 ylläpidettyyn siemenrekisteriin kirjataan vuosittain viitisensataa siemenerää, joista osa on kerätty kotimaasta, osa hankittu ulkomailta omilla siemenkeruumatkoilla sekä kansainvälisten kontaktien kautta. Koetoiminta painottuu nykyisin koristekasveiksi sopivien, talvenkestävien luonnonkasvien etsimiseen ja testaamiseen. Arboretumista on myös tullut korvaamaton geenipankki, jonne vuosikymmenien mittaan sopeutuneilla kasveilla olisi paljon annettavaa suomalaiselle julkiselle ja yksityiselle puutarhataiteelle ja viherrakentamiselle.
Säätiö on kehittänyt myös arboretumin opetus- ja virkistyskäyttöä. Arboretum kerää yhä lisääntyvässä määrin vierailijoita sekä kotimaasta että ulkomailta, sillä missään muualla ei näin monipuolista kasvilajistoa kasva yhtä vaativissa pohjoisissa olosuhteissa.
Kenties merkittävimmät uudet käänteet arboretumin historiassa 2010- ja 2020-luvuilla ovat laajat yhteistyöhankkeet kaupunkien kanssa. Ensimmäisenä ja määrällisesti laajin oli Helsingin kaupungin ja Arboretum Mustilan taimihanke (2014–2023). Tämän hankkeen inspiroivana käynnistyivät määrällisesti pienemmät mutta lajistollisesti laajemmat hankkeet Tampereen (2020–2028) ja Jyväskylän (2023–2030) kaupunkien kanssa.